Nälkä suomalaisessa kielessä ja sananparsissa

Kieli kertoo, mikä on ihmisille tärkeää. Kun jokin asia on yhteisölle arkinen ja elintärkeä, siitä syntyy sanoja, vertauksia ja sanontoja. Nälkä on tällainen asia. Suomen kielessä siitä on tehty yhdyssanoja, kielikuvia ja sananparsia, joita käytämme huomaamattamme. Tässä kirjoituksessa kuljemme läpi, miten nälkä näkyy kielessämme. Lupaamme pysyä siinä, minkä voimme perustella: emme väitä tietävämme sanontojen tarkkaa alkuperää, ellei sitä ole voitu varmistaa.

Nälkä ei ole omistus vaan tila

Suomen kielen mielenkiintoinen piirre on se, miten nälästä puhutaan lauserakenteessa. Emme sano “minä olen nälkäinen” yhtä tavallisesti kuin “minulla on nälkä”. Wiktionaryn mukaan predikatiivisessa käytössä on yleisempää sanoa olla nälkä, kirjaimellisesti “olla nälkää”, kuin käyttää adjektiivia nälkäinen. Rakenteessa nälkä ei ole ominaisuus, joka henkilöllä on, vaan tila, joka tulee hänen luokseen. Sijamuoto, jossa henkilö on, on usein adessiivi: minulla on nälkä, lapsilla oli nälkä.

Samanlaista rakennetta käytetään muissakin kehon tiloissa, kuten minulla on jano, minulla on kylmä ja minulla on kipu. Emme esitä tässä arvauksia siitä, mitä rakenne kertoo suomalaisesta ajattelutavasta. Todettakoon vain, että nälkä esitetään kielessämme asiana, joka “on” jollakulla, ei jonakin, mitä hän “on”.

Nälkä-alkuiset sanat

Nälkä toimii yhdyssanan alkuosana useissa sanoissa. Seuraavat ovat tuttuja arkikielestä:

• nälkävuodet – historiallinen termi, jolla viitataan etenkin 1860-luvun katovuosiin. Lisää niistä artikkelissa Suomen nälkävuodet.
• nälänhätä – laaja ruokapula, jossa suuri joukko ihmisiä kärsii nälästä ja kuolee.
• nälkäpalkka – palkka, joka on niin pieni, ettei sillä tahdo tulla toimeen.
• nälkälakko – protestimuoto, jossa kieltäydytään syömästä.
• nälkäraja – köyhyyden äärimmäinen taso.
• nälkäkuolema – nälkään kuolemisen kuvaus.

Huomionarvoista on, että sanoista monet ovat siirtyneet kuvaannolliseen käyttöön. Nälkäpalkka ei tarkoita enää kirjaimellisesti palkkaa, jolla nääntyy, vaan huonoa korvausta työstä. Sana säilyttää kuitenkin vanhan merkityksen kaiun. Samoin voi puhua tiedonnälästä, seikkailunnälästä tai kunnianhimon nälästä, jolloin nälkä on voimakas halu.

Nälkä ja kielikuvat

Kielikuvissa nälkä on usein yhtä kuin intohimo tai voimakas tarve. Joku on “nälkäinen menestykseen”, toinen “nälkäinen voitolle”. Urheilussa puhutaan joukkueesta, jolla on “nälkä” eli motivaatio. Tämä on kiinnostava: fyysinen tuska on muuttunut toivottavaksi ominaisuudeksi. Samaan aikaan kielikuva kertoo jotain siitä, miten arkipäiväistä nälän käsite on kielessä, vaikka tosinälkä on monille kaukainen.

Sananparsia ja sanontoja

Sananlaskuja ja sanontoja on suomen kielessä lukemattomia, ja useissa niistä esiintyy ruoka. Tunnettu sanonta on nälkä on paras kokki, jonka ajatus on, että nälkäinen syö mielellään mitä tahansa. Emme ole tämän artikkelin laatimisen yhteydessä voineet varmistaa sanonnan alkuperää tai tarkkaa ikää, joten emme esitä niistä väitteitä. Voit tarkistaa sanontojen tiedot esimerkiksi Kotimaisten kielten keskuksen aineistoista tai kirjastojen sananlaskukokoelmista.

Sanontojen opetus on usein käytännöllinen ja realistinen. Niissä kuuluu elämä aikana, jolloin ruoan riittävyys ei ollut itsestään selvää. Yleiset aiheet ovat:

1. Kohtuus ja säästäväisyys. Ruokaa ei saa tuhlata.
2. Nälän voima. Nälkä tekee epämieluisan ruoan mieluisaksi.
3. Työ ja ruoka. Ruoan eteen täytyy tehdä työtä.
4. Vieraanvaraisuus. Nälkäisen ruokkiminen on hyve.

Tällaisia teemoja löytyy monista kulttuureista, ja ne kertovat yhteisöjen kokemuksista. Moderni lukija voi pohtia, mitä sanonta tarkoittaa tänään, kun ruokaa on tarjolla runsaasti, mutta nälkä ei silti ole kadonnut. Ruoka-avusta nykyajan Suomessa kerrotaan artikkelissa ruoka-apu Suomessa.

Puhekieli ja liioittelu

Puhekielessä nälästä puhutaan värikkäästi. Sanotaan, että vatsa on tyhjä tai että vatsa kurnii. Liioittelu on tavallista: “kuolen nälkään”, “olen nälkäinen kuin susi” tai “voisin syödä hevosen”. Nämä ilmaukset ovat hauskoja, mutta ne kertovat myös siitä, että nälkä on jotain, minkä jaamme ja johon turvaudumme yhteisessä puheessa. Emme väitä tässä tietävämme, missä päin maata mikäkin ilmaus on yleinen, koska murresanastoa ei ole tässä tarkistettu.

Puhekieli on myös paikka, jossa nälkä saa huumoria. Englannin kielessä ärtynyttä nälkäistä kuvataan leikkisällä sanalla “hangry”. Ilmiö on todellinen: tuore tutkimus on löytänyt yhteyden nälän ja ärtyneisyyden välillä, kuten artikkelissa miksi nälästä tulee ärtynyt kerrotaan.

Hauskaa on, että sanomme “kuolen nälkään” aterian myöhästyessä tunnin, vaikka nälkäkuolema on edelleen todellinen kohtalo miljoonille. Kieli liioittelee arjessa, ja se on inhimillistä, mutta todellisten lukujen rinnalla se saa ajattelemaan. Maailmanlaajuisista tilastoista voi lukea kirjoituksesta maailman nälkä lukuina.

Vertailua: miten muut kielet puhuvat nälästä

Suomen kielen rakenne ei ole ainutlaatuinen. Englannissa sanotaan “I am hungry”, jolloin nälkä on ominaisuus, joka minulla on. Suomessa ja monissa muissa kielissä sama asia ilmaistaan omistamisen tai olemisen kautta. Vertailu on kiinnostava, mutta sen perusteella ei kannata vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, miten eri kielten puhujat kokevat nälän. Kokemus on fysiologisesti sama, vaikka lauseen rakenne vaihtelee. Nälän tuntemukset syntyvät kaikilla samoista mekanismeista, joita kuvataan artikkelissa mitä nälkä on.

Sen sijaan kiinnostavaa on se, kuinka monta eri sanaa kielissä on nälän eri asteille. Suomessa voi olla vähän nälkä, kova nälkä tai valtava nälkä, ja voi olla nälkäinen, nääntynyt tai näännyksissä. Sanat nälkiintynyt ja aliravittu viittaavat jo pitempiaikaiseen tilaan. Asteikko kulkee arkisesta mielihalusta kohti vakavaa tilaa, ja kieli seuraa sitä tarkasti.

Uutiset ja yhteiskunnallinen kieli

Nälkä esiintyy kielessä myös virallisemmissa yhteyksissä. Uutisissa ja järjestöjen viestinnässä puhutaan nälänhädästä, aliravitsemuksesta, ruokaturvasta ja ruoka-avusta. Nämä käsitteet eivät ole synonyymejä. Nälänhätä on laaja, tavallisesti alueellinen kriisi. Aliravitsemus on tila, jossa ravinnonsaanti on riittämätöntä tai epätasapainoista. Ruokaturva tarkoittaa sitä, että ruokaa on saatavilla riittävästi. Käsitteiden erottelu on tärkeää, kun halutaan ymmärtää uutisia. Lukujen ja määritelmien taustoista kerrotaan artikkelissa maailman nälkä lukuina.

Suomessa on myös arkinen sana leipäjono, joka kuvaa ruoka-avun jonoa. Sana on helposti ymmärrettävä ja tunteisiin vetoava, ja se on vakiintunut kielenkäyttöön. Ruoka-avun muutoksista kerrotaan artikkelissa ruoka-apu Suomessa. Kielellä on merkitystä: sana vaikuttaa siihen, millaisena ilmiö nähdään, ja siihen, miten avun tarvitsijoista puhutaan.

Sananparsien tutkiminen on hyvä tapa muistaa, että kieli on yhteinen muisti. Kun käytämme vanhaa sanontaa, käytämme samalla sanoja, jotka ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle. Jos haluat tutustua aiheeseen tarkemmin, hyviä paikkoja ovat kirjaston sananlaskukokoelmat ja Kotimaisten kielten keskuksen verkkoaineistot. Niistä voi tarkistaa, mitä tietty sanonta tarkoittaa ja mistä sen tiedetään olevan peräisin. Samalla näkee, kuinka paljon sanontoja on kerätty ja kuinka moni niistä liittyy ruokaan, työhön ja toimeentuloon. Voit myös kokeilla keräämistä itse: kysy isovanhemmiltasi, millaisia nälkään ja ruokaan liittyviä sanontoja he muistavat, ja kirjoita ne ylös. Perheiden suullinen perinne unohtuu helposti, ja nälkä on aihe, josta vanhemmalla polvella on usein muistoja.

Nälkä ja ruokahalu kielessä

Suomen kielessä on myös erottelu nälän ja ruokahalun välillä. Voi olla nälkä muttei ruokahalua, esimerkiksi sairaana, tai ruokahalu ilman nälkää, kun herkku houkuttelee. Sana ruokahalu viittaa mieltymykseen, nälkä fysiologiseen tarpeeseen. Eron fysiologisia perusteita käsittelee artikkeli nälkä vai ruokahalu. On kiinnostavaa, että kieli on tehnyt eron jo kauan ennen kuin tutkimus selitti hormonien roolin.

Nälkä kirjallisuudessa ja kielessä

Nälkä on myös kirjallisuuden aihe. Hamsunin romaani Nälkä on yksi tunnetuimmista esimerkeistä, ja siitä kerrotaan artikkelissa Knut Hamsunin Nälkä. Kirjallisuudessa nälkä voi olla fyysistä kärsimystä, sosiaalista kriisiä tai halun vertauskuva. Nämä merkitykset ovat läsnä arkikielessäkin, vaikkemme niitä aina huomaa.

Mitä kieli kertoo meistä?

Kielen tutkiminen auttaa näkemään, miten nälkä on osa kulttuuria. Kolme havaintoa:

• Nälkä on yhteinen kokemus. Se on niin perustavanlaatuista, että kielessä on lukematon määrä ilmauksia siitä.
• Merkitys laajenee. Fyysisestä tilasta on tullut vertaus halulle ja motivaatiolle.
• Historia säilyy sanoissa. Sana nälkävuodet kantaa mukanaan muistoa ajasta, jolloin nälkä oli todellinen uhka suomalaisille.

Lukemisessa ja kielen tarkkailussa pätee sama kuin muussakin tiedonhaussa: yksittäinen väite on harvoin koko totuus. Kriittinen mutta rauhallinen suhtautuminen auttaa löytämään omaan arkeen sopivan tavan ilman turhaa stressiä. Jos jokin neuvo kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, tarkista se luotettavasta lähteestä, kuten Ruokavirastolta tai terveydenhuollon ammattilaiselta, ennen kuin muutat tottumuksiasi. Pienet, pysyvät muutokset kantavat yleensä pidemmälle kuin radikaalit lyhytaikaiset kokeilut.

Yhteenveto

Suomen kielessä nälkä on tila, joka “on” ihmisellä, ja siitä on muodostettu yhdyssanoja, kielikuvia ja sananparsia. Osa ilmauksista on arkisia liioitteluja, osa kantaa vakavaa historiallista muistia. Kun seuraavan kerran sanot, että sinulla on hirveä nälkä, voit pysähtyä ajattelemaan, miten paljon historiaa ja kulttuuria on yhden sanan takana.